Voimistelu kuormittaa kehoa monipuolisesti ja poikkeuksellisen voimakkaasti. Useat liikkeet, kuten voltit ja hyppyjen laskeutumiset, kohdistavat nivelille ja jänteille useita kertoja kehonpainon verran voimaa. Ranteet, nilkat, polvet ja alaselkä joutuvat toistuvasti vastaanottamaan iskuja ja kiertorasituksia. Harjoituksia tehdään viikossa kymmeniä tunteja, usein ilman täyttä palautumisaikaa. Tämä pitkäaikainen kuormitus muodostaa pohjan rasitusvammoille, jotka eivät ilmesty äkillisesti, vaan hiipivät hiljalleen harjoittelun jatkuessa. Loukkaantumisriski ei ole poikkeus, vaan osa lajia.
Voimistelijoilla esiintyy erityisesti rasitusmurtumia, jännetulehduksia ja nivelsidevammoja. Tyypillisiä alueita ovat sääret, akillesjänteet, ranteet sekä selkäranka. Esimerkiksi alastuloissa syntyvät voimat voivat vahingoittaa kasvuvaiheessa olevia rakenteita, mikä tekee erityisesti nuorten urheilijoiden suojelemisesta haastavaa. Yksittäiset äkilliset vammat, kuten nilkan nyrjähdykset tai olkapään sijoiltaanmenot, ovat yleisiä erityisesti uuden liikkeen opetteluvaiheessa. On myös tavallista, että monet pienemmät vammat jäävät raportoimatta ja niillä harjoitellaan läpi kivun – mikä puolestaan altistaa vakavammille vaurioille.
Eri voimistelumuodot sisältävät omanlaisiaan riskejä. Permannolla korostuvat hypyt ja kierähdykset, jotka rasittavat jalkoja ja selkää. Puomilla pienikin tasapainon menetys voi johtaa putoamiseen. Renkailla vaaditaan vahvaa ylävartalon hallintaa, ja epäsymmetriset nojapuut aiheuttavat kiertoliikkeitä, jotka voivat kuormittaa hartioita epätasaisesti. Lisäksi voimisteluliikkeet ovat usein kehon kannalta epänormaaleja: ylösalaisin tapahtuva liike, voimakkaat jarrutukset ja yhdistetyt liikeradat haastavat kehon tukirakenteet jatkuvasti. Lajin monimuotoisuus tarkoittaa, että lähes koko keho on jatkuvasti alttiina erilaisille rasituksille.
Loukkaantumisilta ei voida täysin välttyä, mutta niitä voidaan ehkäistä oikeanlaisella palautumisella ja ennaltaehkäisevällä harjoittelulla. Kehonhuolto – venyttely, hieronta, lihashuolto ja lepo – on tärkeä osa voimistelijan arkea. Myös valmentajien rooli on merkittävä: he suunnittelevat harjoitusohjelmat niin, että kuormitus jakautuu oikein, ja reagoivat ajoissa ylikuormituksen merkkeihin. Kilpailukauden aikana palautuminen saattaa kuitenkin jäädä riittämättömäksi, mikä lisää loukkaantumisalttiutta entisestään. Voimistelijat oppivat usein tuntemaan kehonsa erittäin tarkasti – ja silti yllätysvammat ovat aina mahdollisia.
Monet voimistelijat kantavat uransa seurauksia pitkälle aikuisuuteen. Vaikka vammat eivät aina vaadi leikkaushoitoa, ne voivat aiheuttaa pysyviä nivelvaivoja, kroonista kipua tai liikerajoituksia. Tämän vuoksi urheilijan polku vaatii erityistä harkintaa jo nuorella iällä: kuinka pitkälle on valmis menemään lajin vuoksi? Lajin vaativuus ei piile pelkästään harjoitusmäärissä tai kilpailupaineessa, vaan siinä, kuinka paljon keho joutuu maksamaan menestyksestä. Loukkaantumisriski tekee voimistelusta fyysisesti vaarallisen lajin – ja juuri siksi se vaatii urheilijalta poikkeuksellista kestävyyttä ja rohkeutta.