Voimistelu vaatii liikkuvuutta tavalla, jota harva laji edellyttää. Esimerkiksi naisvoimistelijat tekevät täydellisiä spagaateja, sillassa pysytään selkä äärimmäisellä kaarella, ja hartioiden liikelaajuus yltää jopa yliojennukseen. Tällainen liikkuvuus ei ole synnynnäistä – se saavutetaan vuosien päivittäisellä venyttelyllä ja liikelaajuusharjoittelulla. Ilman tätä liikkuvuuspohjaa monet liikkeet olisivat mahdottomia tai vaarallisia suorittaa. Lisäksi liikkuvuus vaikuttaa suoraan liikkeiden esteettisyyteen ja tekniseen laatuun: mitä puhtaampi linja, sitä parempi arvostelu.
Vaikka liikkuvuus on keskeistä, se ei yksin riitä. Voimistelijat tarvitsevat myös poikkeuksellista lihasvoimaa. Laji ei vaadi pelkästään räjähtävää voimaa hypyissä, vaan myös staattista hallintaa esimerkiksi käsilläseisonnassa, renkailla tai nojapuilla. Esimerkiksi miesten renkailla tehtävät voimapidossa – kuten risti tai malta – vaativat erittäin vahvaa ylävartaloa. Naisilla vastaavia vaatimuksia löytyy esimerkiksi puomilta, jossa tasapaino ja voiman hallinta yhdistyvät pienessä tilassa. Ilman riittävää lihasvoimaa liikkuvuus voi muuttua haitaksi, sillä kehoa ei saa hallintaan.
Voimistelijan harjoittelu ei ole vain liikkuvuuden lisäämistä tai voimaharjoittelua – se on näiden täydellistä yhdistämistä. Jotta liikkuvuus ei heikennä nivelten vakautta, sitä tuetaan lihasvoimalla. Toisaalta pelkkä lihasvoima ilman liikkuvuutta rajoittaa liikeratoja. Harjoitusohjelmat sisältävätkin sekä dynaamista että staattista voimaa kehittäviä osuuksia, kuten pitkiä pitoja, tempoharjoitteita ja räjähtäviä hyppyjä. Samalla venytellään päivittäin aktiivisesti, ja jokainen liike pyritään tekemään maksimaalisella liikelaajuudella. Tämä yhdistelmä tekee harjoittelusta erittäin monipuolista ja vaativaa.
Jos liikkuvuus ja voima eivät ole tasapainossa, loukkaantumisriski kasvaa. Liian löysät nivelet ilman lihastukea voivat altistaa sijoiltaanmenolle tai venähdyksille. Vastaavasti liian kireä keho ei salli teknisesti oikeita liikeratoja, mikä aiheuttaa virheitä tai rasitusvammoja. Monet voimistelijat joutuvatkin työskentelemään jatkuvasti sen eteen, että keho pysyy tasapainoisena. Valmentajien rooli on tärkeä: ohjelmat rakennetaan yksilöllisesti urheilijan kehon mukaan, ja pienetkin epäkohdat huomioidaan ajoissa. Fysioterapeutit ovat usein osa harjoittelutiimiä.
Voimistelu on yksi harvoista lajeista, jossa liikkuvuuden ja voiman on oltava huipputasolla samanaikaisesti. Tämä tekee siitä sekä teknisesti että fyysisesti ainutlaatuisen. Missään muussa lajissa ei vaadita täyttä selän taivutusta ja maksimaalista hartiavoimaa samassa suorituksessa. Tämä vaatii urheilijalta jatkuvaa omistautumista, huolellista kehonhuoltoa ja äärimmäistä kurinalaisuutta. Juuri tämä yhdistelmä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi voimistelua pidetään yhtenä maailman vaativimmista urheilumuodoista. Se ei ole vain liikkumista – se on taidetta, fysiikkaa ja kehonhallintaa samassa paketissa.